Reissu alkoi lennolla Tampereelta Tukholman Arlandan kautta Pariisiin. Perille saapuessamme ihastelin ikkunasta näkynyttä Eiffel-tornia. Charles de Gaullen kenttä oli valtava! Olin onnellinen siitä, etten joutunut suunnistamaan siellä yksin. Rinkat löydettyämme pähkäilimme ja sähläilimme pohtiessamme, miten parhaiten pääsisimme kaupunkiin. Viimein päätimme hypätä Gare de Lyonin rautatieasemalle menevään bussiin ja pulitimme kyydistä 12 euroa. Bussissa istuessa ja viimeistään asemalle päästyä iski oikea reissufiilis. Ilma oli kuuma, 25 plusasteen kieppeillä fleece ja farkut olivat todellakin liikaa!

Yöpaikkaa etsiessämme törmäsimme ensimmäiseen nähtävyyteen, nättiin kirkkoon nimeltä Sainte Trinité. Hostellin metsästyksen jatkuessa kysyimme neuvoa ohikulkijoilta, ja vain yksi turisteihin kyllästynyt pariskunta kieltäytyi puhumasta englantia. Muutaman turhan hotellivisiitin jälkeen löysimme hostellin rue de Budapestilta kahdenkymmenen euron kohtuuhintaan. Paikka oli epäilyttävän oloinen ja rähjäinen, ilmeisesti perheyritys, mutta tuolla hinnalla suostuimme nukkumaan yön siellä.

Elämäni toiseen ulkomaanreissuun liittyy pieni onnenkantamoinen, jota ilman matka olisi jäänyt tekemättä: osallistuin veeärrän sivuilla interrail-lippujen arvontaan, ja kuukausia myöhemmin luin henkeä haukkoen sähköpostista, että olin todellakin voittanut kaksi kuukauden global-passia.

Voitto sattui sopivasti, sillä olin edeltävänä talvena alkanut haaveilla reilille pääsystä, ja siitä oli puhuttu kaverin kanssa monet kerrat. Kun sain ilmaiset liput käsiini, en olisi voinut mistään hinnasta jättää niitä käyttämättä. 16-vuotiaana tosin piti ensin suostutella vanhemmat päästämään minut reissuun, lopulta sain luvan lähteä matkaan jokusen vuoden vanhemman serkkuni seurassa.

Reilin suunnitteluun jäi aikaa vain pari-kolme viikkoa, ja itse reissuaika jäi olosuhteiden pakosta kymmeneen päivään. Reitiksi valikoitui Tampere - Pariisi - Toulouse - Strasbourg - Zürich - Tukholma - Turku.